AIKA JÄLKEEN SUN

SANOTAAN, ETTÄ AIKA HAAVAT PARANTAA
JA PUHUTAAN, JOS EI SE TAPA NIIN SE VAHVISTAA
NO MITEN VAAN, MUT KUINKA KAUAN TÄYTYY ODOTTAA
KUN VUODETKAAN EI KUVAA HAALISTUMAAN SAA

RAKKAUDESTA KUNINKAAKSI TURHUUDEN
ON ASKEL KORKEINTAAN
LINNAA TAIVAASEEN EI SAATU NOUSEMAAN
NYT AIKAA JÄLKEEN SUN JA MUN
MITATAAN JYVILLÄ VAAN
TIIMALASIN POHJAAN NE PYRAMIDIA RAKENTAA

SE PELOTTAA, KUN HIEKKA SEINÄT NOUSEE PEITTÄMÄÄN
KUN AIKA JUOKSEE LUJAA KOHTI LOPPUAAN
VOISIKO JOKU JOSSAIN TIIMALASIN KATOLLEEN KÄÄNTÄÄ
JA SAADA KAIKEN VIELÄ ALUSTA ALKAMAAN

RAKKAUDESTA KUNINKAAKSI TURHUUDEN...

VOISIKO JOKU JOSSAIN TIIMALASIN KATOLLEEN KÄÄNTÄÄ
JA SAADA KAIKEN VIELÄ ALUSTA ALKAMAAN

RAKKAUDESTA KUNINKAAKSI TURHUUDEN...
...TIIMALASIN POHJAAN NE PYRAMIDIA RAKENTAA
NIIHIN KUNINKAAT HAUDATAAN

 

JÄLKI JÄÄ

OLLAKO VIELÄ VAI EIKÖ OLLA
NÄIDEN PÄIDEN KANSSA IHAN KUUTAMOLLA
TÄÄLLÄ KULJETAAN KUN OSATA EI MUUTAKAAN

VOI VOI PÄIVÄ NÄITÄ, IHAN HÄRÖJÄ SÄITÄ
JÄÄTÄ JA PAISTOA, VASTAKOHTIEN TAISTOA
IHMETTELEN, VAAN SAANKO KOSKAAN VASTAUKSEN

ELÄMÄNI, MITÄ AATTELIT ANTAA
MIHIN JALKANI KANTAAKAAN
JOS TÄSSÄ JO KAIKKI ON, OOT ARMOTON
VIELÄ TAHTOISIN YRITTÄÄ
YLVÄÄNÄ MENNÄ JA NÄYTTÄÄ MAAILMALLE,
TÄNNE VIELÄ JÄLKI MINUSTA JÄÄ JÄÄ JÄÄ

NO MITÄPÄ TÄSSÄ, PIKKU ELÄMÄSSÄ
KAIKKI KOHDILLAAN, TÄÄLLÄ OLLAAN
EI KURJUUTTA KUMMEMPAA, TÄTÄ ULOSPÄIN TOISTETAAN

VALOO JA VARJOO, EI VÄRIEN KIRJOO
KOHTAA MUSTA JA VALKEE, JA KRISTALLI HALKEE
LATTIAAN, JA KUMPIKIN PAHOILLAAN, TAHOILLAAN

ELÄMÄNI, MITÄ AATTELIT ANTAA...

OTA TAI JÄTÄ, MUT ÄLÄ TEE TÄTÄ
ÄLÄ HAALEESEEN VETEEN NYT IHMISTEN ETEEN
JÄTÄ HAUTUMAAN, TAI VIE SE MUT MUKANAAN

ELÄMÄNI, MITÄ AATTELIT ANTAA...

 

PUOLET SINUA

OLETKO SÄ VIELÄ
NIINKUIN TOTUIN SUT TUNTEMAAN
VIELÄKÖ SUN SIELUNPEILEISSÄ
TULI VAIN ROIHUAA

LÖYSITKÖ SEN ONNEN
JOTA EN SULLE PYSTYNYT ANTAMAAN
UNELMIEN MIEHEN
JOKA KYNNYSTEN YLI KANTAA..

TAHTOMATTAAN, PYSÄYTTÄÄ YHTEISEN AJAN RATTAAN
JA SAA TAHTOMATTAAN PAHAA AIKAAN JOS VAIN
UNOHTAA RAKASTAA
SILLÄ MENETTÄÄ, EI POIS KÄSISTÄÄN
PALJON ENEMPÄÄ PÄÄSTÄÄ
VOI KUIN IHMISEN, JOKA ON PUOLET SINUSTA

MÄ TÄÄLLÄ VIELÄKIN
ÖISIN MIETIN MITÄ MEISTÄ OIS TULLUTKAAN
KUN EN UNTA SAA
JA HAAVEISSA KAIKKI SINUSTA MUISTUTTAA

TÄHÄN HAALEUTEEN,
JUHLAN JÄLKEEN, ON UNELMAT VAIHTUNEET
KUN SANOIT LÄHDEN,
SEN TEET TÄHDEN MEIDÄN MOLEMPIEN

MUN TÄYTYY TUNNUSTAA
KUKAAN EI OO SAANUT MUA NIIN TUNTEMAAN
JA JOSKUS TÄÄLLÄKIN MIETIN
OISINKO VOINUT TULLA VASTAAN

NYT VAIKKA JOKU MUU, NUKKUU TUOSSA
MUN ON VAIKEA UNOHTAA
JA ROIHU SILMIEN, HULLUJEN VUOSIEN
JÄLKEEN LOPPUUN PALAA

 

EI OLLUT TARKOITUS

SEIKKAILLAAN, OTETAAN PÄIVÄ KERRALLAAN
EI LIIAN VAKAVAA TEHDÄ TÄSTÄ NYT TAI MILLOINKAAN
LÄHDETÄÄN ERI SUUNTIIN ETTEI KUKAAN NÄÄ
JA PIAN KOHDATAAN, NIIN ETTEI NE OSAA YHDISTÄÄ

ASKELEEMME HARHAAN HUOMINEN SAA HÄVITTÄÄ
MUT TÄNÄÄN KADOTAAN KUIN VARJOT PIMEÄÄN

KERRO MULLE KUINKA
NÄIN VOI LENTÄÄ RENGAS JALASSA
SILTI TEEN TÄN AINA UUDESTAAN
TAHDON SUA SALAA

TIEDÄN SEN TIETENKIN
LEIKKIIN LÄHDIN JA EHKÄ TÄN KESTÄNKIN
SÄIKÄHDIN SIIPIES HEHKUA
TAHDOIN LIIKAA SUA
EI OLLUT TARKOITUS RAKASTUA

VALKEAAN AAMUUN KUN OVET SULJETAAN
PÄIVÄT OLLAAN VAAN IHAN NIINKUIN EI OLTAISKAAN
KAI ONNI ANSAITAAN, SILLÄ TAVOIN MAKAA KUIN PETAA
EN TÄNÄÄN KATUMAAN SUOSTUISI MITÄÄN KUITENKAAN

JA EHKÄ JÄLLEEN NÄÄ KAKSI TOISIINSA TAKERTUNEET
HÄVITTÄÄ YÖHÖN YHTEISET ASKELEET

 

BALLADI ROSE-MARIESTA

POLKUAAN KULKEE
JA KAIKEN ULKOPUOLELLEEN VAIN SULKEE ROSE-MARIE

HALKI NIITYN
KUUN VALAISEMAAN METSÄN LAITAAN MIETTEINENSÄ VIE

YÖ LANNISTAA, VAIKKA PÄIVÄT HYMYILEE
EI MIELESTÄNSÄ POIKA POIS VAIN MEE

OTATKO METSÄ SYLEILYYS
PIDÄ HUOLTA KUN EHTII
SUN HUOMAAS ROSE-MARIE
ANNA TUULTES PUHDISTAA
VAALEAT HIUKSESNSA AVAA
JA ANNA HETKEKS UNOHTAA, UNOHTAA

ISTUU RANTAAN
JA AALLON NUOLLA JALKOJANSA ANTAA ROSE-MARIE

TAHTOO TIETÄÄ
VOIKO KUUNSILTAA PITKIN SAADA RAKKAANSA KII

YÖ LANNISTAA, SE MAAHAN TAIVUTTAA
KUIN PAINON ALLA VIIMEIN KATKEAA

OTATKO VIRTA SYLEILYYS
PIDÄ HUOLTA KUN EHTII
SUN HUOMAAS ROSE-MARIE
ANNA VETTES PUHDISTAA
VAALEAT HIUKSENSA KULTAA
JA ANNA HETKEKS UNOHTAA, UNOHTAA

RAIVOAA NYT MAA JA JÄRKKYY
EHJÄKSI EI SAA KUN SÄRKYY
PATO TUNTEIDEN LOPULTA MURTUU
NIIHIN KUOHUIHIN NYT TURTUU ROSE-MARIE, ROSE-MARIE

OTATKO MAA NYT SYLEILYYS
PIDÄ HUOLTA KUN EHTII
SUN HUOMAAS ROSE-MARIE
ANNA AIKAS PUHDISTAA
VAALEAT HIUKSENSA KUIVAA
JA ANNA HETKEN, EES PIENEN PIENEN HETKEN UNOHTAA